Miten valita raskasluokan murtoiskurit kivikaivoksissa ja kaivostoissa?

Miksi rakennusluokan laitteet epäonnistuvat tässä ympäristössä

Kallein virhe kivikaivoksissa ja kaivostoissa murtoiskurin valinnassa on rakennusluokan laitteen ostaminen, koska se sopii kuljetuslaitteeseen ja hinta vaikuttaa järkevältä. Se toimii — ainakin jonkin aikaa. Rakennusluokan murtoiskurit, joita käytetään kaivosto-olosuhteissa, yleensä pettävät 40–50 %:n osuudella niiden nimellisesta käyttöiästään, koska ne on suunniteltu vaihtuvakäyttöön: purkutyöhön, tienkorjaustyöhön ja perustusten kaivamiseen. Kivikaivoksessa murtoiskuria käytetään päivittäin kuusi–kymmenen tuntia kovempaa ja kulumisalttiimpaa kiveä kuin mikään rakennustyömaa tuottaisi. Tiivistykset, akkumulaattori ja sylinterin seos eivät kestä tällaista kuormitusta.

Tekninen ero on mitattavissa. Kaivosteollisuuden käyttöön tarkoitetut räjäytyslaitteet toimivat 200–270 barin työpaineella verrattuna rakennusluokan laitteiden 150–180 barin työpaineeseen. Niissä käytetään vahvistettuja sylinterikoteloja — yleensä korkealaatuista seosterästä eikä tavallista hiiliterästä — sekä kaksinkertaisia akkumulaattorijärjestelmiä, jotka säilyttävät jatkuvassa käytössä vakaa iskunenergian. Rakennusluokan räjäytyslaite, joka toimii 180 barin paineella graniitissa, tarvitsee enemmän aikaa kuhunkin kiveen kuin kaivosteollisuuden laite, joka toimii 220 barin paineella, kuluttaa enemmän polttoainetta tonnia kohden ja saavuttaa kulumisrajan noin puolessa käyttötuntimäärästä. Alkuperäinen kustannussäästö katoaa ensimmäisen vuoden aikana.

Käyttöjakso on ratkaiseva muuttuja. Rakennustyömaalla epäsäännöllisesti käytettävälle rikkojalle, jonka tiivisteen vaihtoväli on 2 500 tuntia, on määritettävä uudelleen tiivisteen vaihtoväli 1 500 tunniksi jatkuvassa kaivostoiminnassa. Tiivisteet eivät hajoa siksi, että ne olisivat viallisia – ne hajoavat siksi, että laitteen käyttöaste ylittää sen tiivisteen määrittelyn oletukset. Oikea valintakysymys ei ole ”mikä rikkoja sopii kaivinkoneeseen”, vaan ”mikä rikkoja on luokiteltu tähän toimintaan päivittäin käytettäviksi tunteiksi”.

Kalliotyyppi, paine, työkalu ja tiivisteen vaihtoväli – nopea viite

Alla olevat neljä riviä kattavat kalliotyypit, joita tavataan yleisimmin kivikaivoksissa ja avolouhossa, sekä materiaalin vaatiman työpainealueen, oikean kourun valinnan ja realistisen tiivisteen vaihtovälin jatkuvassa vuorotyössä.

Kolme valintapäätöstä, joissa kivikaivosten ostajat tekevät säännöllisesti virheitä

Ensimmäinen on kuljettimeen soveltuva iskunmurtimen koko ilmoitetulla painoalueella. Kivikaivoksissa kannattaa valita iskunmurtimen kuljettimeen soveltuva yläraja: esimerkiksi 30–33 tonnin kuljetin 27–33 tonnin iskunmurtimelle tarjoaa paremman vakauden suurten kivien murtamisessa ja vähentää pomppumista, joka hukkaa iskunenergiaa ilman kiven murtumista. 27 tonnin kuljetin samassa laitteessa on vaatimusten mukainen, mutta jättää tuotannon saavuttamatta joka vuorolla.

Toinen on työkalun valinta toissijaiseen rikkomiseen. Grizzlyssä tai murskaimen syöttöaukossa intuitiivinen valinta on moil-piste, koska se 'läpäisee'. Se on väärä valinta suurille kiville. Tylppä työkalu siirtää iskuaallon materiaalin läpi, mikä rikkoo kiven sisältä ulospäin eikä poraa yhtä pistettä. Vastoin yleistä mielipidettä tylppä työkalu on parhaiten soveltuva useimpiin liian suurten kappaleiden rikkomiseen, koska se mahdollistaa paremman sijoittelun ja tehokkaamman iskuaallon siirron. Yksi kokemusrikas kivikaivoksen työnjohtaja kuvasi eroa seuraavasti: 'Moil-piste riitelee kiven kanssa; tylppä työkalu vakuuttaa sen.'

Kolmas on varaosavarasto. Tuottavimmat kivikaivokset hoitavat kirkkaimien toimitusta kulutuslogistiikan ongelmana, ei huoltopäätöksenä. Kovassa graniitissa kirkkain saattaa vaatia vaihtoa viikoittain. Toiminnot, jotka hoitavat kirkkainten tilaamisen reagoivana tapahtumana – eli tilaamalla ne vasta kun edellinen on kulunut loppuun – menettävät joka muutama viikko puoli työvuoroa odottaessaan varaosia. Oikea lähestymistapa on pitää kivikaivoksen työpajassa vakiovarastoa kirkkaimia, tiivistekomplekseja ja pallokuulia, jonka koko riittää kolmen–neljän vaihtokierroksen kattamiseen. Tämä varaston taso liittyy suoraan saatavilla oleviin tuotantotunteihin.